EU-lobbauksesta aloittelijoille IV - Euroopan unionin neuvosto

Eurooppalaisen politiikan kentällä riittää neuvostoja. Vieläpä sellaisia, jotka kuulostavat kaikki ihan samalta. Konkarilobbarille näiden eri instanssien erot lienevät itsestäänselviä, mutta koska nyt aiheena on edelleen EU-maastossa aloittelevat viestijät, niin kerrataan:

Eurooppa-neuvosto = EU-maiden päämiesten huippukokous. Linjaa unionin tärkeimmistä poliittisista suuntaviivoista, mutta ei säädä lakeja. Nyt kesäkuussa pidettiin viimeisin Eurooppa-neuvoston kokous, jonka päätöksistä voit lukea vaikka täältä.

Euroopan unionin neuvosto ("ministerineuvosto") = Jäsenvaltioiden ministerit kokoontuvat linjaamaan lainsäädännöstä ja päättämään EU-politiikasta aihealueittain.

Jos taas törmäät termiin "Euroopan neuvosto", niin silloin kyseessä on Euroopan vanhin ja laajin yhteistyöjärjestö, jonka perustehtävä on ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen. Sitä ei pidä sotkea EU:n hallintoelimiin.

Tässä neljännessä blogisarjan osassa tarkastellaan Euroopan unionin neuvoston maailmaa. Se on EU:n lainsäädäntöjärjestelmän se toimija, jolle ei oikein ole olemassa kansallista vastinetta ja joka näkyy - ainakin omasta mielestäni - heikoimmin kansalaiselle. Sen sijaan, kun puhutaan Suomen kansallisten etujen ja tavoitteiden edistämisestä EU:ssa, puhutaan juurikin ja nimenomaan unionin neuvostossa tehtävästä työstä. Siksi tuntuu vähän nurinkuriselta, että neuvostossa käsiteltävien asioiden valmistelusta on kaikkien hankalinta löytää kansallisista julkisista lähteistä tietoa. Myös julkinen keskustelu neuvoston työstä on vähäistä.

Neuvostoon vaikuttaminen on poikkeuksellisen haastavaa, koska kyseessä ei ole yksi yhtenäinen organisaatio. Rajallisella ajankäytöllä varustettu lobbari keskittyy vuorovaikutukseen oman kotimaansa kannanmuodostuksesta vastaavien tahojen kanssa, mutta koska lobbarin työtä on myös seurata asioita ja kyetä rakentamaan oikeaa tilannekuvaa, tässä neuvostoa käsittelevässä blogissa tarjoan siihen työhön avuksi toivottavasti hyödyllisiä linkkejä.

Neuvoston tärkein rooli on siis toimia lainsäätäjänä Euroopan parlamentin rinnalla. Neuvosto ja parlamentti saavat komission valmistelemat lakiehdotukset samanaikaisesti käsittelyyn. Mutta sekä käsittelyyn liittyvät toimintamekanismit että aikataulut ovat näillä kahdella instanssilla ihan erilaiset.

Neuvoston käsittely alkaa yleensä jossakin yli 150:stä valmistelevasta työryhmästä tai komiteasta. Koko luettelon sekä linkkejä työryhmin omille alasivuille löydät täältä. Suomesta niihin osallistuu joko ministeriön virkamies tai pysyvän EU-edustuston (EUE) virkamies. Suomen EU-edustusto neuvottelee työryhmissä Suomen hallituksen ohjeiden pohjalta. Kansallisen kannan muodostamisesta oli enemmän edellisessä blogissa, voit palata aiheeseen täällä. Kertauksena kuitenkin muistutettakoon, että ehdotuksen edetessä neuvoston (ja parlamentin) käsittelyyn, on ihan viimeistään hyvä olla yhteydessä valmisteleviin virkamiehiin ja poliitikkoihin kotimaassa. Tässä ajoituksen onnistuminen vaatii sekä aktiivista asioiden seurantaa, että myös vähän salapoliisityötä, sillä kuten todettua, EU-lakiasioiden valmistelun etenemistä ei pysty seuraamaan esimerkiksi valtioneuvoston hankerekisterin kautta kuten kansallisia lakihankkeita pystyy.

Kun työryhmät ovat tehneet parhaansa, siirtyy asia pysyvien edustajien komiteaan, Coreperiin (Comité des Représentants Permanents). Se on jäsenmaiden EU-suurlähettiläiden komitea, joka valmistelee ministerikokoukset ja yrittää ratkoa jäsenten välisiä erimielisyyksiä. Coreper I:ssä käsitellään kuuden eri sektorin asiat energiasta sosiaalipolitiikkaan ja Coreper II:ssa taloutta, ulkopolitiikkaa ja sisäasioita. Esimerkiksi Coreper I:n kokouksia voi seurata täältä.

Mikäli yhteisymmärrystä ei synny, siirtyy asia ministereille päätettäväksi. Mutta totta puhuen, tämä on yllättävän harvinaista. Ratkaisuesitykset ovat varsin viimeisteltyjä siinä vaiheessa, kun ne päätyvät ministerineuvoston pöydälle. Ministerineuvostoilla on kymmenen eri kokoonpanoa aihealueittain. Kokouksissa istuu aina kunkin alan vastaava ministeri kaikista jäsenmaista. Ulkoasianneuvostoa lukuun ottamatta neuvoston kokouksissa puhetta johtaa aina vuorossa olevan puheenjohtajamaan ko. asioista vastaava ministeri.

Ministerineuvoston kokoukset ovat kansalaisille proaktiivisesti viestityintä osaa neuvoston työstä. Suomessa ministeriöt tiedottavat säännönmukaisesti sekä tulossa olevista kokouksista (agendoineen) että tehdyistä linjauksista kokousten jälkeen - ota siis itseäsi kiinnostavan ministeriön tiedotteet seurantaan. Kokousten aikatauluja ja asiakirjoja voi seurata myös täältä. Mutta lobbarin näkökulmasta tässä vaiheessa ollaan kyllä jo huomattavan paljon myöhässä.

No, kun sitten sekä neuvosto että parlamentti ovat muodostaneet kantansa (mikä ei suinkaan välttämättä tapahdu samanaikaisesti), alkaa ns. kolmikantaneuvottelu eli trilogi. Neuvostoa edustaa puheenjohtajamaan neuvottelija ja parlamenttia raportööri. Komissio osallistuu neuvotteluihin varmistaakseen lakiehdotuksen alkuperäisen tarkoituksen toteutumisen. Tässä vaiheessa iso osa säädöksen sisällöstä on jo hahmottunut. Trilogit eivät ole julkisia, mutta esimerkiksi parlamentin vastuuvaliokunnan kokousasiakirjoista voi epävirallisesti seurata trilogien kulkua. Trilogit voivat edetä nopeasti, eivätkä jätä paljon liikkumatilaa uusille argumenteille. Esimerkiksi ns. lääkepaketin valmistelun osalta ollaan nyt edetty tähän vaiheeseen. Tanskan puheenjohtajuuskausi tulee viimeistelemään nämä neuvottelut.

Neuvoston puheenjohtajuus kiertää jäsenmaasta toiseen puolivuosittain. Tulevat puheenjohtajamaat löydät esim. täältä. Puheenjohtajamaa johtaa neuvoston kokouksia ja ohjaa valmistelutyötä kaikilla tasoilla. Vaikka puheenjohtajamaan liikkumavara ei ole entisellään, sen rooli on edelleen huomattava: Se mm. päättää, mitä asioita tuodaan kokouksiin, mitä sen kaudella halutaan painottaa. Puheenjohtajamaa voi nostaa esiin kansallisesti tärkeitä aiheita tai jarruttaa itselleen ei-toivottuja. Puheenjohtajamaan kabinetteihin voi lobbari alkaa rakentaa suhteita hyvissä ajoin, mutta todellisuudessa aika harvalla toimijalla on siihen resursseja. Sen sijaan ennakoinnin ja tilannekuvan ymmärtämiseksi kulloisenkin puheenjohtajamaan ohjelmaan ja sivustoon kannattaa tutustua. 1. heinäkuuta 2025 puheenjohtajana aloittavan Tanskan ohjelmaan voit tutustua täällä.

Yhteenvetona voisi todeta, että erilaisia kulttuureita ja historiaa edustavista sekä milloin minkäkinlaista taloudellista ja poliittista todellisuutta elävistä jäsenmaista koostuvan neuvoston työskentely on kansainvälisessäkin vertailussa varsin ainutlaatuista.

Se on lainsäätäjä, mutta koostuu valtioiden hallitusten edustajista, ei suorilla vaaleilla valituista henkilöistä. Neuvosto edustaa sekä kansallista suvereniteettia että integraatiota: jäsenvaltiot tekevät yhdessä sitovia säädöksiä. Päätöksenteko perustuu määräenemmistöön, mutta silti haetaan konsensusta. Ei vaadi kummoistakaan mielikuvitusta sen hahmottamiseen, että yhteisen näkemyksen löytäminen ei aina ole helppoa. Tässä prosessissa jäsenvaltiot toimivat itse lobbareina toisilleen. Halutaan muiden ymmärtävän oma näkökulma asioihin, haetaan omalle näkemykselle kannattajia toisista jäsenvaltioista jne. Siis ihan yleisiä edunvalvonnan perusperiaatteita. Jos parlamentin työskentelyyn halutaan verrata, voisi kärjistäen sanoa, että parlamentti säätää äänten voimalla – neuvosto säätää neuvottelemalla.

Organisaatiolla, joka toimii useassa EU-maassa, voi olla resursseja olla aktiivisessa vuoropuhelussa monen maan päättäjien kanssa kyseisen maan kantaan vaikuttamiseksi. Mutta esimerkiksi pelkästään Suomessa toimivalle järjestölle tällainen laajamittainen viestintä on käytännössä mahdotonta. Siksi kannattaa miettiä huolellisesti, ketkä ovat itselle tärkeän asian kannalta keskeisiä päättäjiä ja valmistelijoita, ja varmistaa, että pysyy ajan tasalla siitä, milloin jotain on suunnitteilla ja käynnistymässä, jotta ensimmäinen tiedonlähde ei olisi ministerineuvoston päätöstiedote.

Lopuksi muutama linkkivinkki lisää viestijälle ja lobbarille:

Asiakirjarekisteristä voi etsiä tai pyytää esimerkiksi työryhmäasiakirjoja tai trilogineuvottelujen kompromissipapereita (sitten kun ne ovat julkisia).

Eur-lex -sivustolla pystyy myös seuraamaan lainsäädäntöprosessia (vaikka ei se silti mitään käyttäjäystävällistä ole. Valitse valikosta "lainsäädäntömenettelyt" ja hyödynnä yksityiskohtaista hakutoimintoa.

Seuraavassa, ja viimeisessä osassa palataan unionin poliittisen valmistelun ytimeen eli komissioon. Pysy kuulolla!

Kirjoittaja Karoliina Loukari on vanhempi konsultti, joka on saanut sukeltaa EU-päätöksenteon maailmaan seuratessaan historiallisen lääkepaketin valmistelua.