EU-lobbauksesta aloittelijoille osa I: mitä tämän vuoden vallanvaihdoksesta tulee ymmärtää

Keskustelu EU-politiikasta saa monen pään särkemään. Ajatus siihen vaikuttamisesta synnyttää useimmissa epätoivon tunteita. Monet suomalaisten päättäjien kanssa arkisesti kuulumisten vaihtamiseen tottuneet konkarilobbaritkin saattavat kavahtaa pari askelta takaviistoon, kun yhteiskuntasuhdetyön strategiaan ilmaantuvat sanat "vaikutetaan EU-politiikkaan". Jos EU:n kanssa ei ole ollut tekemisissä, monen kokeneenkin vaikuttajaviestijän on vaikea päästä työssä alkuun. Jos tunnistat itsesi tästä EU-noviisien ryhmästä, tämä blogisarja on sinulle.

 Kuulun itse niihin, jotka ovat omassa työhistoriassaan "onnistuneet" välttämään EU-asioita varsin pitkään. Substanssinäkökulmasta olen työurallani pääasiassa keskittynyt lääke- ja terveyspolitiikkaan, joka on ollut monesta muusta toimialasta poiketen vahvasti kansallisessa ohjauksessa. Vaan ei enää. Viimeistään Covid-19 -pandemia nosti niin lääkkeiden saatavuuskysymykset, kansanterveyden kuin mielenterveysasiatkin EU-päättäjien pöydälle. Keskitetystä päätöksenteosta haetaan nyt synergiaetuja myös tällä sektorilla. Siispä EU-asioiden välttelijäkin on joutunut viimein kastamaan varpaansa politiikan syvimmän päädyn sakeisiin vesiin.

Politiikan kalentereiden, toimijoiden roolien ja päätöksentekoprosessien ymmärtäminen on vaikuttajaviestintää tekevälle perusta, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Kun lupaan kertoa "mitä tämän vuoden vallanvaihdoksesta tulee ymmärtää", en ota kantaa EU-vaalien todennäköiseen lopputulokseen tai tee poliittista analyysiä tulevan komission työohjelmasta. Siitä huolehtivat kollegani muissa teksteissä. Sen sijaan kerron, mitä tämän vuoden vallanvaihdos tarkoittaa nimenomaan politiikan prosessien näkökulmasta. Ne kun EU:ssa poikkeavat monelta osin siitä, mihin olemme kansallisessa ympäristössämme tottuneet.

Pikakertaus EU-lainsäädäntöprosessista: komissio valmistelee lakiehdotukset ja antaa ne yhtäaikaisesti parlamentin ja jäsenmaista koostuvan Euroopan unionin neuvoston käsittelyyn. Parlamentissa on käsittelylle oma, kohtalaisen selkeä ja läpinäkyvä prosessinsa, neuvostolla puolestaan omansa, joka on kaikkea muuta kuin helposti seurattava. Kun molemmat toimielimet ovat saaneet käsittelynsä päätökseen, näkemyksistä neuvotellaan vielä kolmikantaisesti esityksen antaneen komission kanssa. Jos yhteisymmärrykseen päästään, parlamentti vahvistaa ja neuvosto hyväksyy lopullisen esityksen. Direktiivin ollessa kyseessä se lähtee kansallisiin valmisteluelimiin toimeenpantavaksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Kun Suomessa eduskunta vaihtuu, edellisen hallituksen antamat lakiesitykset, joiden käsittely on kesken, raukeavat. EU:ssa uuden parlamentin myötä näin ei tapahdu. EU:ssa lainsäädäntöprosessit lähes säännönmukaisesti kestävät eri elinten toimikausien yli. Parlamentin ja neuvoston aikataulut voivat merkittävästi poiketa toisistaan ja juuri nyt, vallan vaihtumiskohdassa, on lobbarin hyvä olla tietoinen, missä kohdassa kummankin elimen prosessia omat seurattavat lakiesitykset ovat menossa. Neuvoston käsittelytahtiin vaikuttaa mm. puolivuosittain vaihtuvan ministerineuvoston puheenjohtajamaan asettama agenda, joka tällä hetkellä on Belgian hallussa. Parlamentti on ennen vaaleja urakoinut omalta puoleltaan lakiesitysten mietintöjä valmiiksi, mutta on hyvä tiedostaa, että nykyisen parlamentin hyväksymät mietinnöt eivät juridisesti sido uutta parlamenttia. Todennäköisempää kuitenkin on, että uusi parlamentti ottaa edeltäjänsä mietinnöt mukaan edessä oleviin kolmikantaneuvotteluihin eli trilogeihin.

Toinen keskeinen ero vallanvaihdokseen liittyvissä menettelytavoissa liittyy komission nimittämiseen. Toisin kuin Suomessa, jossa eduskuntavaalien voittaja lähtee neuvottelemaan hallituksen kokoonpanosta, EU:ssa komissiota ei rakenneta parlamentin ja sen voittajapuolueiden pohjalta. EU:n komission ja parlamentin vaihtuminen samana vuonna liittyy EU:n poliittisen järjestelmän ja demokraattisen legitimiteetin periaatteisiin, ei parlamentin voimasuhteiden vaihdokseen. Sen sijaan komission kokoonpanoissa näkyvät kansallisten valta-asetelmien muutokset, sillä jäsenmailla on oikeus valita komissaariehdokkaansa haluamallaan tavalla. Suomessa esimerkiksi komissaarinimityksestä sovitaan hallitusneuvotteluissa. Tästä syystä on käytännössä varmaa, että Suomen seuraava komissaari tulee Kokoomuksesta.

Komission puheenjohtajan valintaprosessi käynnistyy yleensä välittömästi Euroopan parlamenttivaalien jälkeen. Ehdokkaan valinnasta ja nimeämisestä vastaa Eurooppa-neuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden päämiehistä. Euroopan parlamentin roolina on hyväksyä tai hylätä komission puheenjohtajaehdokas. Ehdokas tarvitsee parlamentin enemmistön tuen tullakseen valituksi. Tämän jälkeen alkaa kuukausia kestävä prosessi sekä muiden komissaarien nimittämiseksi että komission työohjelman viimeistelemiseksi. Myös muut komissaarit sekä komission ohjelma niin ikään tarvitsevat parlamentin hyväksynnän. On varsin tavallista, että kaikki komissaariehdokkaat eivät saa parlamentin tukea ja uuden ehdokkaan nimeämisprosessiin kuluu lisää aikaa. Uuden komission työ alkaa siis vasta loppuvuodesta.

Kolmas eroavaisuus kansallisen ja EU-politiikan vallanvaihdosprosessissa liittyykin sitten juuri komission työohjelman valmisteluun. Kun Suomessa kansallisesti hallitusohjelma neuvotellaan vasta eduskuntavaalien jälkeen uusien poliittisten kumppaneiden kanssa, EU:n lainsäädäntötyötä ohjaavan työohjelman luonnostelu alkaa jo kuukausia ennen komission nimittämistä. Tämä työ on siis juuri nyt hyvässä vauhdissa. Tähän soppaan lusikkansa työntävät nykyisen komission jäsenet, puheenjohtaja ja virkakunta, jäsenvaltiot sekä erilaiset sidosryhmät. Kansallisesti pitkin kevättä ministeriöiden toimesta on kerätty näkemyksiä Suomen painopisteiksi, joita esitellään myös Eurooppa-neuvostossa eli ns. EU-huippukokouksessa. Uusi komissio saa käyttöönsä tämän pohjamuistion, johon se tekee isompia tai pienempiä muutoksia heijastamaan omia poliittisia tavoitteitaan. Kun komission työohjelma lopulta tulee hyväksytyksi, komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat yhteisen julistuksen EU:n painopisteistä.

Mitä näistä prosesseista nyt sitten aloittelevan EU-lobbarin pitäisi ymmärtää? No ainakin se, että ei yksinään riitä, että seuraat, miten EU:n parlamenttivaalit sujuvat ja luot suhteita uusiin MEP:eihin. Seuraa poliittista ilmapiiriä ja keskitä katseesi niihin, jotka valmistelevat tulevan 5-vuotiskauden tärkeintä asiakirjaa eli komission työohjelmaa - siihen on vielä mahdollista olla vaikuttamassa!

Karoliina Loukari

Kirjoittajalla on tällä hetkellä EU-tutkimusretkellään menossa vaihe, jossa hän piinaa eri virastoja kaikenkarvaisilla kysymyksillä ja tilaa sähköpostiinsa järjettömän määrän erilaisia uutiskirjeitä.