EU-lobbauksesta aloittelijoille, osa III: Kansallisen kannan muodostaminen EU-asioihin

Voi olla, että lukijalla on tämän jälkeen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia tai hän kokee olevansa "still confused but on a higher level". Yritetään kuitenkin purkaa tätä teemaa tavalla, josta itse kukin voi sitten poimia ehkäpä ainakin langan alkupätkiä, jos kohta koko kerä ei aukeaisikaan.

Mihin kansallista kantaa tarvitaan?

Kansallista kantaa tarvitaan EU:n pitkän linjan strategiatyössä, lainsäädäntöhankkeiden valmisteluvaiheessa sekä varsinaisessa säädösesitysten käsittely- ja hyväksymisprosessissa. Suomella on tarpeen olla kansallinen näkemys meille tärkeistä asioista jo siinä vaiheessa, kun linjauksia tai lainsäädäntöä vasta valmistellaan. Yksityiskohtaisia kantoja tarvitaan, kun komissio on antanut esityksensä jäsenmaiden ja parlamentin käsiteltäväksi.

Mutta miten Suomi omien kansallisten intressiensä edunvalvojana sitten muodostaa näkemyksensä?

Kansallisten kantojen muodostaminen ei ole yksi yhtenäinen, lineaarinen prosessi, vaikka viralliselle linjauksista päättämiselle on olemassa muodolliset toimijat ja roolit. Ennakoiva ja proaktiivinen kannanmuodostus vaatii aivan erilaista poliittista aloitteellisuutta kuin reaktiivinen, jossa voidaan noudattaa muodollisempaa prosessia. Ennakkovaikuttaminen on myös jotain, missä Suomella on vielä kehittymisen varaa.

Aloitetaan toimijoista. Ensisijaisesti jäsenvaltion kannanmuodostuksesta vastaa hallitus. Hallituksessa EU-ministerivaliokunnassa käsitellään poliittisesti, taloudellisesti ja oikeudellisesti merkittävät ajankohtaiset EU-asiat ja sovitaan Suomen linjauksista esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston tulossa oleviin kokouksiin ja epävirallisiin ministerikokouksiin.

Ministerivaliokunnan asialistat ovat julkisia. Laajempaa kokoonpanoa, johon kuuluvat ministeriöiden, tasavallan presidentin kanslian, oikeuskanslerin viraston, Suomen Pankin ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksen edustajia, kutsutaan EU-asioiden komiteaksi. Komitean asialistalla ovat laajat kokonaisuudet, kuten vaikkapa vaikuttaminen komission työohjelmaan. Eri EU-asioiden yhteensovittamisesta puolestaan vastaa valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osasto. Edellä mainitut ovat siis toimijoita, jotka hyväksyvät linjauksia toisaalla tehdyn valmistelutyön pohjalta.

Yksittäisen EU-asian valmistelusta vastaa toimivaltainen ministeriö. Virkamiesvalmistelua tapahtuu sektorikohtaisissa valmistelujaostoissa. Jaostoja on yhteensä 36. Jaostot kokoontuvat joko suppealla tai laajalla kokoonpanolla, jälkimmäiseen kuuluu myös etujärjestöjen ja sidosryhmien edustajia.

Ministeriöillä on erilaisia vastuita kokonaisuuksista - esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö vastaa seitsemän jaoston toiminnasta. Toisaalta yksittäinen virkamies voi istua aika monen EU-asian päällä ministeriössä. Tämä työ on yksittäisen prosessin seuraamisen lisäksi kaikkein vähiten läpinäkyvää ja edellyttää lobbarilta oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta virkamiehiin päin. Jos asiaa yhtään auttaa, löydät EU-jaostojen puheenjohtajien yhteystiedot täältä. Huomaa kuitenkin, että jaostokäsittelyyn tulevat asiat ovat jo yleensä pitkälle valmisteltuja ja vaikuttaminen tässä vaiheessa voi olla haastavaa.

Suomen oma erikoisuus verrattuna useihin muihin jäsenmaihin on se, että Suomessa kysytään eduskunnalta näkemystä EU-asioihin. Erikoisvaliokunnat käsittelevät EU-asioita ja antavat niistä lausuntoja - jotka ovat julkisia - suurelle valiokunnalle. Niin kutsuttu U-kirjelmä kertoo eduskunnalle Suomen kannan EU:n ehdotuksesta säädökseksi, sopimukseksi tai muuksi toimeksi, joka kuuluisi eduskunnan toimivaltaan, jos Suomi ei olisi EU:n jäsen. Toinen EU-asiakirja - E-kirje - on enemmän tiedonannon omainen, kun eduskunnalle halutaan tiedottaa asiasta, joka on periaatteellisesti, poliittisesti tai taloudellisesti merkittävä EU-asia. Huomattavaa kuitenkin on, että nämä asiakirjat eivät päädy täysistuntokäsittelyyn. Suuri valiokunta käyttää siis merkittävää valtaa EU-asioissa.

Sisältöjen ja prosessin kohdalla homma muuttuukin sitten mutkikkaammaksi

Näen usein asiakkaiden suunnitelmissa ilmauksen "vaikutetaan Suomen EU-kantoihin". Mutta kun kysyn, että mihin kantoihin halutaan vaikuttaa, niin täsmällisiä vastauksia onkin vaikeampi saada. Erityisen haastavaa on vastata viestinnän suunnittelussa kysymyksiin "mitä" ja "milloin", vaikka kohdan "kenelle" saisikin ratkaistuksi.

Lobbarin on Suomen politiikan kalenterin lisäksi seurattava rinnalla koko ajan myös EU:n poliittista kalenteria. EU:n isoista linjoista käydään keskustelua eurovaalien yhteydessä ja uutta komissiota ja sen työohjelmaa muodostettaessa. Jäsenvaltiot, kuten Suomi, haluavat vaikuttaa paitsi komission työohjelmaan, myös esimerkiksi neuvoston puheenjohtajavaltioiden ohjelmiin. Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaalla on aina omat prioriteettinsa puolivuotisen puheenjohtajuuskautensa aikana. Asioita voi viivästyttää tai edistää tuona aikana, kuten usein on nähty.

Kalenteriin on syytä merkitä hyvissä ajoin mukaan Suomen eduskuntavaalit ja hallitusohjelmavalmistelu, jossa EU-politiikan sisältöjä linjataan. Aikaisemmin hallitus antoi vaalikausittain myös ns. EU-selonteon eduskunnalle, mutta nykyisen hallitusohjelman mukaisesti on siirrytty "jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan". Tämän linjauksen pohjalta julkaistiin vuoden 2024 alussa valtioneuvoston periaatepäätös "EU-ennakkovaikuttamisen järjestämisestä ja ennakoivasta kannanmuodostuksesta". Tarkoitus on julkaista vuosittain konkreettinen EU-vaikuttamisstrategia Suomen edun kannalta keskeisistä EU-kysymyksistä. Nämä asiakirjat - ja aikataulu - on syytä olla EU-lobbarin tarkassa seurannassa. 

Suurten linjojen kehysten sisällä linjataan kantoja suhteessa yksittäisiin komission antamiin lakiehdotukseen. Valtioneuvoston kansallisten lainsäädäntöhankkeiden seuranta on jossain määrin helppoa. Valtioneuvosto on avoin suuresta osasta hankkeitaan ja esimerkiksi valmistelutyöryhmät sekä hallituksen esitysluonnokset tulevat enemmän tai vähemmän hyvissä ajoin hankerekisteriin kaikkien nähtäville. Mutta entäpä EU:ssa käynnissä oleva valmistelu Suomen osalta? Mitään ei näy missään.

Suurin ongelma on se, että julkisia lähteitä seuraamalla on lähes mahdotonta tietää, missä vaiheessa Suomen kantaa aletaan valmistella ja kuka valmistelusta vastaa. On pakko seurata EU:n tuskallisen monipolvista verkkosivustoa, eikä sekään anna selkeitä vastauksia. On syytä myös tutkia tarkkaan kunkin puheenjohtajamaan sivuja nähdäkseen, milloin minkäkin aihepiirin tiimoilta kokoontuu epävirallisia ministerityöryhmiä. Hyvät yhteydet avainvirkamiehiin ovat tässä kullan arvoisia.

Ja sitten EU-lobbarin pitäisi vielä osata vastata kysymykseen "mitä". Omien viestien valmistelussa olisi syytä huomioida, miten hyvin oman organisaation etu palvelee Suomen etua. Miksi Suomen pitäisi ottaa jokin tietty kanta? Joskus, kun on kyse jostakin kansallisesti merkittävästä teollisuudenalasta, yhteys voi olla helppo löytää. Joskus kansallisesti merkittävän toimialan etu voi olla yhtenevä Suomen edun kanssa, mutta ei EU:n tavoitteiden kanssa. Joskus voi olla niin, että jokin kansainvälinen toimiala on samassa linjassa EU:n kanssa, mutta Suomi haraa vastaan esimerkiksi johonkin "vakiintuneeseen" linjaukseen tai asiantuntijanäkemykseen perustuen.

Pyri siis vastaamaan myös seuraaviin kysymyksiin viestejäsi rakentaessasi:

• Miksi organisaatiollesi tärkeä asia olisi merkityksellinen myös Suomelle?
• Miten Suomen edustajat voisivat perustella asiaa EU-elimissä?
• Miksi asia olisi hyödyllinen EU:lle?

Kirjoittaja Karoliina Loukari työskentelee Rud Pedersenillä vanhempana konsulttina ja asiakkailleen myös coachina. Karoliina seuraa Rud Pedersenillä EU:n lääkepaketin valmistelua, mikä on toiminut innoituksena blogisarjalle EU:sta.