”Vaalitulos antaa suuntaa, muttei selkeää vastausta” – koonti Esa Suomisen eurovaalianalyysistä

Hallituksen puheenjohtaja Esa Suominen avasi 10.6. järjestetyssä suuressa eurovaalianalyysissä vaalien tuloksen merkitystä niin Suomelle kuin Euroopalle laajemminkin. Suomen osalta vaalitulos poikkesi monelta osin yleiseurooppalaisesta trendistä – Euroopan parlamentin kokoonpano kallistui oikealle vasemmiston, liberaalien ja vihreiden kustannuksella, mutta Suomessa kävi päinvastoin. Vasemmistoliitto lisäsi paikkamääräänsä kahdella, nostaen puolueen toisiksi isoimmaksi äänikuningatar Li Anderssonin ansiosta, kun taas perussuomalaiset menettivät toisen paikoistaan.

Laitaoikeiston nousu jäi odotettua pienemmäksi, EPP vahvisti johtoaan

Ennen vaaleja gallupit ennustivat laitaoikeistolle isoa nousua, ja tälle esitettiin vähän eri syitä kansallisesta kontekstista riippuen. Tyypillisesti useissa maissa nämä puolueet ovat pyrkineet leimaamaan poliittisen vasemmiston vain kapeaksi kulttuuripoliittisesti liberaaliksi liikkeeksi tai nostamaan jonkin määrittelemättömän eliitin syypääksi erilaisille tavallisen ihmisen kohtaamille ongelmille. Retoriikka, joka kiinnostavaa kyllä mukailee Yhdysvaltojen republikaanien viestejä, on vaikuttanut tavoittavan kasvavaa joukkoa äänestäjiä.

Loppujen lopuksi muutokset paikkamäärissä olivat odotettua pienemmät. EPP säilyi suurimpana ryhmänä saaden muutaman paikan lisää, ja sosiaalidemokraattien paikkamäärä pysyi samana. Oikeistolaisimmat ryhmät ECR ja ID saivat lisää paikkoja, mutta hieman odotettua vähemmän. Vihreät ja keskustaliberaali Renew-ryhmä kärsivät ryhmistä merkittävimmät tappiot - gallupeihin verrattuna tappiot olivat molemmille suurempia kuin odotettiin. Keskusta-oikeistolaisella koalitiolla on kuitenkin edelleen enemmistö, ja nyt EPP on vahvemmin johdossa, mikä vähentää kompromissien tarvetta.

Muutoksia parlamentin kokoonpanoon on toki vielä luvassa, kun sitoutumattomat ryhmät ja ehdokkaat valitsevat ryhmänsä – tai perustavat kokonaan uusia ryhmiä. Mielenkiintoinen ilmiö näissä vaaleissa oli esimerkiksi Saksan vasemmiston jakautuminen, kun äärivasemmistolaista siipeä edustava Sahra Wagenknecht perusti omaa nimeään kantavan puolueensa, joka ylsi 5,5 % kannatukseen. Arvokartalla vasemmistokonservatiiveihin kuuluva puolue on politiikassa harvinaisuus, ja venäjämielisyytensä vuoksi puolue erkaantunee omaksi ryhmäkseen.

Komission kokoonpano on kuitenkin lopulta poliittisesti merkittävämpi kuin parlamentin kokoonpano, ja siellä on odotettavissa selkeä EPP-painotus kansallisten voimasuhteiden vuoksi, sillä EPP-puolueet ovat vahvemmin edustettuina kansallisissa hallituksissa.

Suomessa punavihreä kupla asettui yhden ehdokkaan taakse – perussuomalaiset vaalien selkeä häviäjä

Suomen osalta Suominen toteaa, että vasemmistoliiton, toisin sanoen Li Anderssonin, vaalimenestys selittyy pitkälti ilmiöllä, joka toistui nyt jo kolmansissa vaaleissa putkeen. Kyseessä ovat punavihreät liikkuvat äänestäjät, jotka eivät näe demareiden, vihreiden ja vasemmistoliiton välillä suurta eroa. Nuoremman sukupolven valistuneet äänestäjät punnitsevat valintaansa sitä kautta, missä äänellä on suurin vaikutus, ja kuka torjuu perussuomalaisia parhaiten. Eduskuntavaaleissa tämän ryhmän äänet keräsi SDP:n Sanna Marin, presidentinvaaleissa vihreiden Pekka Haavisto ja nyt Li Andersson. Toinen kysymys on, kykeneekö vasemmistoliitto jatkamaan voitokasta nousuaan seuraavissa vaaleissa nyt kun heidän kirkkain tähtensä on Brysselissä. Todennäköisesti ei.

Kun tarkastellaan perussuomalaisten kannatuksen romahdusta, syy voi löytyä siitä, että gallupien mukaan suomalaiset suhtautuvat suhteellisen myönteisesti EU:hun, mikä vähentää kannatusta rajummalle protestiliikkeelle. Lisäksi, koska perussuomalaiset on hallituspuolue, heidän uskottavuutensa protestipuolueena on kärsinyt. Tämän lisäksi puolueen puheenjohtaja Riikka Purran suosio on ollut heikkoa.

Tulokseen vaikuttaa myös heikko äänestysprosentti, joka putosi tänä vuonna Suomessa 42,2 prosenttiin. Mitä koulutetumpi äänestäjäkunta, sitä todennäköisemmin puolueen kannattajat saadaan vaaliuurnille, mikä sataa erityisesti kokoomuksen ja RKP:n laariin - perussuomalaisille vaikutus on taas päinvastainen.

Kokoomukselle nämä ovat puolestaan jo kolmannet peräkkäiset vaalit, jotka on Petteri Orpon johdolla voitettu. Kokoomus kykeni näissäkin vaaleissa saamaan ääniä tutuilla tv-kasvoilla ja puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa merinoituneilla nimillä. Esimerkiksi Mika Aaltola poimi todennäköisesti kristilliskonservatiivisen siiven ja perussuomalaisten potentiaalisia äänestäjiä kokoomukselle.

Mitä vaalituloksesta seuraa?

Kansallisilla vaaleilla ja Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston kokoonpanolla on suuri vaikutus EU-politiikkaan etenkin suurten maiden kohdalla. Saksassa ja Ranskassa eurovaalit antoivat esimakua tulevasta – kummassakin maassa laitaoikeisto sai vaaleissa murskavoiton. Ranskassa Marine Le Penin luotsaama Kansallinen liittouma (RN) nousi ylivoimaiseen voittoon 32 % kannatuksella ja Saksassa Vaihtoehto Saksalle (AfD) nousi kakkossijalle. Kummassakin maassa valtaapitävät puolueet kokivat karvaan tappion, mikä viestii vallanvaihdoksesta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti vaalien jälkeen hajottavansa maan parlamentin ja järjestävänsä uudet parlamenttivaalit heinäkuussa. Näillä kannatuslukemilla on myös hyvin mahdollista, että Marine Le Pen nousee Ranskan presidentiksi vuonna 2027. Saksan liittopäivävaalit järjestetään puolestaan jo ensi vuonna.

Ukrainan tukeminen jatkuu, mutta siihen liittyy haasteita. Iso kysymys liittyy siihen, miten Ukrainan EU-jäsenyyttä edistetään sotatilassa. Lisäksi Ukrainan jälleenrakentaminen ja integraatio EU:hun tulee maksamaan valtavasti, mikä herättää kysymyksen siitä, olemmeko EU:ssa valmiita kasvattamaan yhteistä pottia?

Ilmastopolitiikassa otetaan todennäköisesti hengähdystauko, ja keskitytään nykyisten prosessien järkevään toteuttamiseen, kuten näillä näkymin komission puheenjohtajana jatkava Ursula von der Leyen on todennut. Maahanmuuttopolitiikan odotetaan myös tiukentuvan. Suuria kiistoja tullaan käymään esimerkiksi teknologiayritysten sääntelystä, jossa EPP ja vasemmisto ovat eri linjoilla: toiset haluavat varmistaa, ettei Eurooppa mene liian pitkälle, kun taas toiset pelkäävät, ettei mennä tarpeeksi pitkälle. EPP etsii näissä kysymyksissä todennäköisesti kumppaneita oikealta puolelta.

Eurooppa kääntyi siis ennusteiden mukaisesti oikealle, mutta gallupien ennustama vahva mandaatti suunnanmuutokselle ei toteutunut odotetussa mittakaavassa. Lisää vastauksia saadaan, kun uusi komissio on valittu ja se pääsee kunnolla vauhtiin.

Maanantain tilaisuuden pohjalta vaalikoosteen kirjoitti Sofia Leinonen. Hän toimii Rud Pedersenillä nuorempana vaikuttajaviestinnän konsulttina. Katso tilaisuuden tallenne täältä.