Tunnetko timantin? – eli mitä yksilöiden ja organisaatioiden tulee ymmärtää kokonaisturvallisuuden käsitteestä juuri nyt?

Uudistettu Yhteiskunnan turvallisuusstrategia julkaistiin vuoden alussa, sisäisen turvallisuuden selonteko syyskuussa ja puolustusselonteko eteni eduskuntaan kesäkuussa. Keväällä valmistui myös työryhmän muistio vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetilasta 2030, hyvinvointialueiden varautumista koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu, väestöhälytinjärjestelmää kehitetään ja Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksiin esitetään muutoksia. Yhdessä nämä eivät jää vain valtioneuvoston papereiksi, vaan muuttavat tapaa, jolla organisaatiot varmistavat toimintakykynsä häiriötilanteissa.

Kaikki edellä mainittu — niihin kuitenkaan rajautumatta — sisältyy ns. kokonaisturvallisuuden käsitteeseen, joka on kansainvälisesti ainutlaatuinen lähestymistapa. Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan toimintamallia, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kokonaisturvallisuus esitetään seitsenkärkisenä “timanttina”, jossa jokainen kärki kuvaa yhtä elintärkeää toimintoa, joka täytyy turvata kaikissa olosuhteissa. Nämä kokonaisuudet ovat:

• Johtaminen
• Kansainvälinen ja EU-toiminta
• Puolustuskyky
• Sisäinen turvallisuus
• Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus
• Väestön toimintakyky ja palvelut
• Henkinen kriisinkestävyys

Artisti Cheekin mukaan "Timantit on ikuisia" ja ehkä ovatkin, mutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan silti muutti meidän timanttiamme: se pyörähti pykälän oikealle niin, että timantin ylin kärki on nyt vuoden 2017 version "johtamisen" sijaan "henkinen kriisinkestävyys". Tämä ei ole sattumaa ja on yksi vuoden 2025 yhteiskunnan turvallisuusstrategian keskeisistä strategisista muutoksista. Sillä halutaan viestiä siitä, että yksilöiden ja yhteisöjen kyky kestää painetta, säilyttää toimintakykynsä ja tukea toisiaan on koko järjestelmän perusta — ilman sitä hienotkaan prosessit eivät kanna.

Toinen suuri muutos liittyy vasteen nostamiseen varautumisen rinnalle. Enää ei tavoitella vain valmistautumista “sitä varten, jos jotain joskus tapahtuu”, vaan tavoitteena on rakentaa myös kykyä vastata häiriöön, minimoida vaikutukset ja johtaa elämää takaisin normaaliin. Varautuminen ja vaste muodostavat nyt jatkumon: suunnittelu, päätöksenteko siitä, milloin siirrytään normaaleista rutiineista häiriötilanteen johtamiseen, viestintä, harjoittelu ja palautuminen kuuluvat samaan ketjuun, joka joko toimii yhdessä tai ei toimi ollenkaan. Tämä muuttaa myös organisaatioiden johtamista — valmistautumisen rinnalla tulee (tai ainakin pitäisi tulla) vaikutusten johtamista.

Vuonna 2017 kansalaisten rooli rajautui pääasiassa omatoimisen varautumisen näkökulmaan. Vuoden 2025 strategiassa yksilöiden rooli on kirjattu painokkaasti “avaintoimijoiksi”, ei vain kohteiksi; on korostettu velvollisuutta toimia kykyjensä mukaisesti yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Muutos näkyy jo vapaaehtoistoiminnan kasvuna: Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, reserviläisjärjestöjen ja Naisten Valmiusliiton koulutukset täyttyvät parhaimmillaan sekunneissa. Tuoreimman Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan haastattelututkimuksen mukaan jopa 80 % suomalaisista haluaa osallistua maanpuolustuksellisiin tehtäviin kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Tämä ei ole vain puolustusvoimien asia, vaan liittyy koko yhteiskunnan yhteiseen toimintakykyyn. Vapaaehtoisten osaaminen ja motivaatio vahvistavat myös siviilipuolen valmiutta — olipa kyse suuronnettomuudesta, luonnonkatastrofista tai kyberturvallisuutta uhkaavasta tilanteesta.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetila -raportissa halutaan entisestään vahvistaa vapaaehtoisille suunnatun joukkokoulutuksen merkitystä. Tämä tarkoittaa, että vapaaehtoiskoulutuksen ei katsota olevan vain “yleistä hyvää”, vaan osa varsin konkreettista yhteiskunnallista vastetta ja häiriötilanteista toipumisen johtamista. Työnantajien kannattaa siksi määritellä selkeät käytännöt henkilöstön osallistumisesta vapaaehtoistehtäviin sekä huolehtia mm. siitä, että kriisiroolit ovat linjassa organisaation omien valmiussuunnitelmien kanssa.

Valmiuksien ja varautumisen tarve vaihtelee toimialoittain. Energia- ja polttoainealalla yritykset huolehtivat siitä, että sähkö, lämpö ja polttoaine liikkuvat myös häiriötilanteissa. ICT- ja tietoliikennealalla tärkeintä on, että toiminta jatkuu, vaikka jokin järjestelmä kaatuisi, sekä että tietoturvapoikkeamiin reagoidaan nopeasti ja toistettavalla tavalla. Vesihuolto ja jätehuolto ovat välttämättömiä sekä terveydenhuollolle että teollisuudelle, joten riskit pitää tunnistaa etukäteen ja toimintaa harjoitella säännöllisesti. Logistiikassa — satamissa, lentoasemilla ja maaliikenteessä — varautuminen tarkoittaa varareittejä, toimivaa kulunvalvontaa ja sujuvaa yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Elintarvike- ja päivittäistavarakaupassa on varmistettava ehjät kylmäketjut, riittävät varastot ja se, että tärkeimmät tuotteet saadaan asiakkaille myös poikkeustilanteissa. Terveydenhuollossa ja lääketeollisuudessa toimintavarmuus on kriittistä: tuotteiden ja potilastietoja käsittelevien järjestelmien on toimittava, potilasturvallisuuden säilyttävä ja toimitusketjujen pysyttävä auki. Rahoitus- ja maksujärjestelmissä maksaminen ei saa pysähtyä; varajärjestelmiä tarvitaan ja asiakkaille on kyettävä viestimään selkeästi ja nopeasti. Kemian- ja prosessiteollisuudessa on ehkäistävä vaaroja, jotka liittyvät kemiallisiin, biologisiin sekä säteily- ja ydinriskeihin, ja harjoiteltava yhdessä viranomaisten kanssa. Listaa voisi jatkaa. Sitten vielä median tehtävänä on välittää tietoa luotettavasti ja täsmällisesti — ja tätä tukee yritysten oma selkeä asiakasviestintä.

Kyse ei lopulta ole siitä, onko meillä suunnitelma, vaan siitä, toimiiko se silloin kun sitä oikeasti tarvitaan. Suunnitelma on vain lähtökohta — sen pitää myös ohjata tekemistä käytännössä. Siksi jokaisen organisaation kannattaa säännöllisesti pysähtyä katsomaan peiliin: miten valmiita me todella olemme, ja miten toimimme, jos jokin menee pieleen?

Turvallisuusriskit eivät enää kulje siiloissa. Toimitusketjut, data, vesi, sähkö ja kuljetus ovat verkosto, jossa yksi solmukohta voi pysäyttää koko ketjun — ja sen mukana myös asiakaspalvelun, brändin ja maineen. Siksi varautuminen ei ole vain kriisiviestintää tai turvallisuusvastaavan vastuulla. Omien harjoitusten, viranomaisten kanssa tehtävien yhteisharjoitusten ja selkeiden pelisääntöjen pitäisi kuulua normaaliin johtamiseen, ihan samalla tavalla kuin budjetointi tai asiakaskokemus.

Jos haluat testata oman timanttisi terävyyttä omassa organisaatiossasi, aloita yhdestä kysymyksestä: milloin viimeksi harjoittelitte?

Kirjoittajat:

Karoliina työskentelee Rud Pedersenillä vanhempana konsulttina ja asiakkaidensa coachina, mutta viettää enenevässä määrin vapaa-aikaansa vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa, sekä kurssilaisena että kouluttajana.

Kari toimii Rud Pedersenillä vanhempana neuvonantajana ja on entisenä Pääesikunnan päällikkönä ja Turvallisuuskomitean jäsenenä luonnollisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittisen asiantuntemuksemme vankkumaton selkäranka.