)
Näin naapureissa – mitä voimme odottaa Suomeen?
Ruotsi ja Tanska äänestivät syksyn aikana eduskuntavaaleissaan. Molemmissa maissa pääministerivastuuta kantaneet sosialidemokraatit saavuttivat selvästi suurimman puolueen aseman ja vaalivoitot, mutta Ruotsissa oikeistokoalition yhteiskannatus tarkoitti vallan vaihtumista. Tanskassa taas pelkistä demareista koostuva vähemmistöhallitus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä korvautumaan enemmistöhallituksella, johon tullee mukaan myös uusi keskustaliberaali puolue, entisen liberaalin pääministeri Lars Løkke Rasmussenin johtamat maltilliset.
Molemmissa naapurimaissa yksi suomalainen keskustelunaihe loistaa poissaolollaan, ja se on julkinen talous. Suomesta tuttua leikkaus-, vero- ja tasapainokeskustelua ei käyty merkittävissä määrin sen paremmin Ruotsissa kuin Tanskassakaan. Molempien maiden velka/BKT -suhde on selvästi Suomea parempi joka luonnollisesti vähentää tarvetta keskustella aiheesta – mutta toisaalta veroasteet ovat korkeampia ja julkisen sektorin asema myös työllistäjänä Suomea vahvempi.
Ruotsissa vaalit käytiin korostuneesti jengiväkivallan ja turvallisuuden merkeissä. Tämä suosi erityisen vahvasti ruotsidemokraatteja, jotka nousivat paikallisen kokoomuksen sisarpuolue Moderaattien ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ruotsidemokraattien hyvä menestys mahdollisti vaaleissa selkäänsä saaneen oikeiston vähemmistöhallituksen muodostamisen heidän tuellaan. Yhteisymmärrysasiakirja, ns. Tidön sopimus, vaikuttaa antavan Ruotsidemokraateille merkittävästi valtaa hallituksen agendaan ja avainpäätöksiin mm. budjetin suhteen, ja ainakin paperilla tavoitteet mm. maahanmuuton vähentämiseksi ovat kovia.
Tanskassa tiukempi maahanmuuttolinja on ollut voimassa jo pidempään. Sosialidemokraatit ovat vallassa ollessaan profiloituneet aiheella – varmistaen kuitenkin maahanmuuttoon liberaalimmin suhtautuvien punavihreiden liittolaistensa tuen mm. kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Jo ennen näitä, ennenaikaisesti järjestettyjä, vaaleja sosialidemokraattinen pääministeri Mette Fredriksen oli ilmoittanut tavoitteekseen enemmistökoalitiohallituksen, joka ottaa mukaan puolueita myös oikeistosta.
Resepti vaikutti toimivan vaaleissa – ainakin osittain. Sosialidemokraatit tekivät parhaat vaalinsa 20 vuoteen ja perinteinen maahanmuuttovastainen populistipuolue, vielä alle 10 vuotta sitten toiseksi suurimpana käynyt Tanskan kansanpuolue pysyi nipin napin parlamentissa alle 3% kannatuksella. Toisaalta parlamenttiin nousi uusia ryhmiä erityisesti oikealta ja suoraan lähes 10% kannatukseen nousi Ruotsista vaikutteita saanut maahanmuuttovastainen Tanskademokraatit.
Tanskan vaaleista ja hallitusneuvotteluista suomalaisittain mielenkiintoisen tekee keskustelu terveydenhuollosta. Tanskan Suomessa usein kadehdittu malli on kohdannut sekin haasteita niin työvoiman saatavuuden kuin järjestämisen suhteen. Sosialidemokraatit ehdottivat erillisen palkkapotin varaamista hoitajien palkkauksen parantamiseen – selkeänä erona perinteiseen malliin, jossa poliitikot eivät puutu työmarkkinoihin. Toisaalta kolmanneksi suurimmaksi noussut uusi puolue ja todennäköinen demarien koalitiokumppani seuraavassa hallituksessa, Maltilliset, ehdottaa rakenteellista uudistusta, jossa nykyiset alueet lakkautettaisiin. Käytännössä tämä saattaisi tarkoittaa merkittävää mullistusta valtiovetoisempaan järjestelmään.
Mitä naapurien vaaleista voidaan siis päätellä Suomen osalta? Maahanmuuttopolitiikan kiristyminen on ajan henki eikä sen tapahduttua (Tanska) ole tulossa muutosta toiseen suuntaan. Tämä kuitenkin johtaa osaltaan työvoimapulan pysyvyyteen erityisesti hoiva-alalla. Inflaation vaikutusten hillintä kansalaisten elämässä nousee aiheeksi, mutta keinot asian hoitamiseen eivät ole yksinkertaisia löytää. Sekä Tanskassa että Ruotsissa keskustelu pyöri pääasiassa energian hinnan nousun vaikutusten kompensoinnissa – keinot olivat kuitenkin vähissä.
Kirjoittaja on Rud Pedersenin hallituksen puheenjohtaja, jonka sydäntä lähellä on yhteiskunnalliset ilmiöt, historia ja kirjallisuus.