)
Liberaali demokratia: kuolonkorinaa vai tuhkasta nousua?
Liberaali demokratia on ollut vuosikymmenten ajan ainakin länsimaissa keskeinen järjestelmä, joka on mahdollistanut kansalaisten poliittisen osallistumisen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja oikeusvaltion suojan. Sananvapaus, riippumattomat instituutiot ja vapaa keskustelukulttuuri ovat asioita, joita monet meistä pitävät itsestäänselvyyksinä.
Tällainen meno ei tunnu enää kelpaavan kaikille. Euroopassa on jo pitkään kannettu huolta erilaisista populistisista liikkeistä, mutta Trumpin toinen valtaannousu on nostattanut hiuksia myös rapakon takana. Miksi nykyjärjestelmä ei pysty vastaamaan kaikkien huutoon?
Toisin kuin pelkkä vaalidemokratia, liberaali demokratia painottaa hallinnon laatua ja rakenteita: lehdistön on oltava vapaa, oppositiopuolueilla tulee olla mahdollisuus toimia, vähemmistöjen oikeudet on turvattava ja vallankäyttöä on rajoitettava toimivilla valvontamekanismeilla. Juuri vähemmistöjen oikeudet ja vallankäyttö saavat nykyisin kritiikkiä, erityisesti populisteilta. Toki se, että he pystyvät tämän kritiikin esittämään, kuuluu olennaisesti tähän järjestelmään.
Globaalisti demokratia on ottanut takapakkia yhteiskuntajärjestelmänä. Erilaisten indeksien mukaan maailma on luisumassa autoritäärisemmäksi, mikä tietysti tapahtuu helpommin siellä, missä yhteiskuntajärjestelmät ovat nuorempia ja ilman perustuslaillista suojaa. Mutta osansa kritiikistä ovat saaneet myös ns. vanhat järjestelmät, vaikka niissä isojen muutosten tekeminen kestää yleensä vuosikausia.
Liberaalin demokratian lupaukset vauraudesta, vakaudesta ja yksilönvapaudesta eivät vaikutakaan enää niin uskottavilta aikakaudella, jota leimaa epätasa-arvo, kulttuurinen epävarmuus ja geopoliittinen epävakaus – huoli huomisesta on kasvanut liian suureksi myös meillä länsimaissa.
Väitän, että kovin moni kriitikko ei ole edes kiinnostunut poliittisesta vallasta, vaan kyseenalaistamisen takana on ihan tavallisia, meille kaikille tärkeitä asioita: onko minulla ruokaa pöydässä, onko perheelläni katto pään päällä, mikä on minun tulevaisuuteni – onko minulle paikkaa tässä yhteiskunnassa?
Politiikassa halutaan usein vaihtaa valtaapitävät, jotta meno muuttuisi. Se tosin harvemmin radikaalisti muuttuu, koska yksittäiset puolueet eivät voi kovin paljon vaikuttaa vallitseviin megatrendeihin, jotka joko vievät tai tuovat työpaikkoja. Yrittää toki pitää, mutta usein tuloksena on vaalitappio. Äänestäjän kannalta ongelma on se, jos äänestämisellä ei tunnu olevan väliä. Seuraavia vaaleja odotellessa…
Kirjoittaja Susanna Korpivaara on Rud Pedersenin Suomen toimitusjohtaja, joka moderoi Rud Pedersenin järjestämän debatin ”Liberaali demokratia – tässäkö tää oli?” SuomiAreenalla – tilaisuus on valitettavasti jo täynnä.