Henkilökuvassa Hannu Oskala

Kuka olet ja mikä on roolisi Rud Pedersenillä?

Hannu Oskala, infra- ja liikenneasiakkuuksien johtaja eli tirehtööri. Työskentelen melko laajalla skaalalla, mutta jonkinlaisena pohjavireenä on useimmiten liikenne, energia ja toisinaan myös kulttuuri.

Mikä on suurin ammatillinen saavutuksesi?

Työskentelin useamman vuoden mikroliikkumisen eli sähköpotkulautoihin liittyvän lainsäädännön parissa. Väitän, että laki näyttää erilaiselta kuin olisi näyttänyt, jos emme olisi vaikuttaneet monella tasolla ja laajasti.

Mikä on ammatillinen vahvuutesi, josta asiakkaamme hyötyvät?

Olen koulutustaustaltani muusikko Sibelius-Akatemiasta. En puhkea soittamaan tai laulamaan asiakastapaamisissa, mutta koulutus antoi työkaluja ajatella “luovasti”, kehittää uutta. Sen uskon yhä näkyvän ulospäinkin. Lisäksi olen innostumisen piirimestari.

Mitä toivoisit organisaatioiden ymmärtävän paremmin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta/ strategisesta viestinnästä?

Prosessit ovat usein pitkiä ja toisinaan jopa hiukan sattumanvaraisia – merkittävät yhteydet ja ajatukset saattavat syntyä yllättävistäkin paikoista. Tietysti jos tulipalo roihuaa, se pitää sammuttaa tai sitä pitää pyrkiä hallitsemaan, mutta parempi olisi ennakoida, ostaa palovaroittimia ja tsekata, että hätäpoistumistiet ovat esteettömiä.

Mikä on paras vinkkisi työssä jaksamiseen tai viihtymiseen?

Minä pidän ihmisistä. Sosiaalisista kohtaamisista saa energiaa – luova työpaikka ei ole, eikä voi olla, vain ketju Teams-kokouksia.

Mikä inspiroi sinua eniten työssäsi?

Kuulostaa vähän lattealta, mutta haluan ajatella, että lopulta olemme kaikki töissä tehdäksemme yhteiskunnasta paremman paikan.

Mitä harrastat?

Pelimannimusiikkia ja yhteiskunnallista keskustelua. Ja kuten kaikki keski-ikäiset, minäkin puhun yksinäni mikrofonille – eli teen podcastia.

Jos vuorokaudessa olisi kaksi lisätuntia lisää, mihin ne käyttäisit?

Nukkumiseen.

Kerro jotain yllättävää itsestäsi?

Olen soittanut haitaria tv-ohjelmassa banaanipuku ylläni.

Paras neuvo, jonka olet saanut?

Ystäväni tsemppasi minua olemaan jännittämättä pääsykoeraatia Sibelius-Akatemiassa: “Kuvittele, että olet Kaustisen osuusmeijerin pikkujouluissa.” Ei tarvinnut jännittää.

Mikä on viimeisin lukemasi kirja?

Weird fictionin puolelle mennään:
R. F. Kuang: Babel: Or the Necessity of Violence – An Arcane History of the Oxford Translators’ Revolution.

Vieläkö on kesää jäljellä?

Ei ole. Syyskuu on SYYSkuu. Ja se on ihanaa, koska voimme siirtyä pataruokien ja punaviinin kauteen kesäisten valkoviinien ja grillin antimien sijasta.