Hallitusohjelmavaikuttamisen ABC

Kysymysten joukossa on tavallisesti myös tiedustelu, onko ryhmä valmis osallistumaan suurimman puolueen johdolla koottuun hallitukseen. Jokin puolue saattaa jo tässä vaiheessa ilmoittaa jäävänsä leikin ulkopuolelle, jos se esimerkiksi katsoo, että hallituksessa on enemmän hävittävää kuin voitettavaa tulevaisuuden kannalta.

Saatuaan vastaukset tunnustelija analysoi vastaukset ja tämän perusteella kutsuu sopivaksi katsomansa puolueet varsinaisiin hallitusneuvotteluihin. Toki puhelimet ja viestimet käyvät kuumina myös vastausten ulkopuolella.

Hallitusneuvottelut on viime vuosikymmeninä järjestetty Säätytalolla, jossa puolueiden edustajat jakaantuvat ryhmiin valmistelemaan hallitusohjelmaa. Puolueiden edustajien lisäksi ryhmissä käy kuultavina myös eri alojen asiantuntijoita ja eri eturyhmien edustajia.

Ryhmät neuvottelevat niin pitkään, että ne löytävät yhteisen näkemyksen hallituksen tavoitteista. Jos neuvottelut eivät etene puolueen haluamalla tavalla, se voi jättäytyä neuvotteluista pois. Joskus Säätytalolta on marssittu laulaen ulos – vaikka sinne sitten myöhemmin palattiinkin ihan samalla porukalla. Tunnustelija voi myös joutua myöntämään epäonnistuneensa, jolloin hallitusta aletaan koota uudelta pohjalta – mutta tämä on ollut harvinaista Suomessa, pragmaatikkojen maassa.

Hallitusneuvotteluissa valmistellaan ohjelma, jonka perusteella toimitaan seuraavat neljä vuotta. Vaikka ensimmäinen hallitusohjelma tehtiin Suomessa jo vuonna 1917, nykyisen perustuslain mukaan toimittaessa sen merkitys on vain vahvistunut (Lähde: eduskunta). Jos asiasta ei ole mainintaa hallitusohjelmassa, ministerin ei ole pakko sitä toteuttaa, ellei siitä olla hallituksessa yksimielisiä.

Poliittisesti vaikeissa asioissa ministeri voikin vedota siihen, että asiaa ei ole sovittu hallitusohjelmassa. Hallitusohjelman keskeisen merkityksen vuoksi sen laatimiseen osallistuvat kansanedustajat ja erityisesti eri ohjelmaryhmien puheenjohtajat ovat usein tulleet valituiksi myös uuden hallituksen ministereiksi.

Yritykset, etujärjestöt ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet tahot miettivät nyt parhaillaan (toivottavasti), miten näiden neuvotteluiden sisältökysymyksiin saisi myös mahdollisesti oman äänensä ja viestinsä kuuluville. Useilla toimijoilla on perusteltu syy toivoa, että tulevat päättäjät ymmärtäisivät ja ehkä huomioisivatkin heidän näkökulmansa. Miksi ja miten tätä hallitusohjelmavaikuttamista sitten kannattaisi lähestyä?

A: ajoitus. Yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa pitkäjänteisyys ja sitkeys tuovat parhaan tuloksen: pikavoittoja on harvoin tarjolla. Keskustelu vaikuttajien ja päättäjien kanssa kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ennen kuin puolueet ovat viimeistelleet kantansa. Se aika on nyt. Vuoropuhelua on hyvä pitää yllä pitkälle kevääseen saakka ja toki myös sen jälkeenkin.

B: blaa, blaa ja blaa: toistoa, toistoa ja toistoa. Omaa tärkeää viestiä on jaksettava toistaa ja kertoa lukemattomia kertoja. Vaikka itseä oma viesti alkaa jo puuduttaa, viestintää on tehtävä pitkäjänteisesti ja sitkeästi. Mutta jos et viesti tavoitteitasi missään tai kenellekään, eivät ne voi myöskään toteutua.

C: lämpötilanmittaus ja viestien sävy: milloin kannattaa viestiä ja millä intensiteetillä. Usein vaikuttajaviestinnässä puhutaan ns. lämpötilan mittauksesta eli poliittisen ilmapiirin tunnustelusta – pohdi, onko juuri nyt hyvä hetki nostaa oma asia esiin vai voisiko sille olla otollisempi hetki myöhemmin. Viestin muotoilu myös sopivaksi ajatellen viestin vastaanottajaa on keskeistä: millaiset teemat ja arvot ovat kuulijalle tärkeitä ja viestisi vastaavat niihin. Tämänhetkisessä ilmapiirissä turvallisuuteen, huoltovarmuuteen tai talouden elvyttämiseen liittyvät ratkaisuehdotukset saattavat kiinnostaa kuulijoita erityisen paljon.

Järjestämme myöhemmin syksyllä keskustelutilaisuuden tästä ajankohtaisesta aiheesta. Kannattaa siis pysyä kuulolla.

Tämän blogin kirjoitti Inka, joka työskentelee Rud Pedersenillä terveystiimin vetäjänä. Inka on aiemmin toiminut erilaisissa yhteiskuntavaikuttamisen tehtävissä ja hän seuraa suurella mielenkiinnolla lääke- ja terveyspolitiikan toimialaa ja sen kehittymistä.