Työvoima ja koulutus nyt yhdessä tulevien kuntapäättäjien pöydällä

Budjetin kautta tarkasteltuna suurin kuntien vastuulle jäänyt yksittäinen sektori on sivistystoimi, jossa ylivoimaisesti suurimpina ovat varhaiskasvatus ja perusopetus. Monet kunnat järjestävät myös lukiokoulutusta ja rahoittavatkin sitä. Näiden lisäksi tärkeitä vapaa ajan palveluita ovat luonnollisesti kirjastot ja muu kulttuuritoimi, kansalaisopistot, liikuntapalvelut ja nuorisotoimi. Kaavoituksen ja rakentamisen puolella rooli on myös perinteinen, vaikka rakentamislain uudistuksen myötä kansalaiset saavatkin hiukan lisää vapauksia.

Uutena tehtävänä kunnille siirtyy ensi vuoden alusta julkisten työvoimapalvelujen järjestäminen ja nykyiset TE-toimistot lakkautetaan. Vain neljä kuntaa järjestää nämä palvelut jatkossa yksin, suurin osa tekee sen vastuukuntamallilla yhteistyössä muiden kanssa. 4000 työvoimapalveluiden ammattilaista siirtyykin vuoden vaihteessa liikkeenluovutuksella valtiolta kuntiin tai kuntayhtymiin. Uudistuksella tavoitellaan parempaa työllisyyttä ja alueiden elinvoiman ja kilpailukyvyn kehitystä.

Mitä TE-uudistus voi tuoda yrityksille? Jos kunnat onnistuvat valtiota paremmin työvoimapalveluissa, yritysten osaamistarpeisiin vastataan ja ammatillisen koulutuksen osuvuus paranee. Ajatuksellisesti tärkeää olisi siirtyä työttömyyden hoidosta työllisyyden edistämiseen ja huomioida yritysten ja yrittäjien tarpeet osaavan työvoiman saannissa.

Kaikkiaan kunta toimii, kuten perinteisestikin on toiminut; palvelukoneena järjestäen lähipalvelut joko itse, yhteistyössä tai hankkimalla ne yrityksiltä. Yritysten ja kuntien saumaton yhteistyö vahvistaisi elinvoimaa alueella, mutta paljon riippuu valittavista kuntapäättäjistä. Osaavatko he arvostaa ja hyödyntää yritysten osaamista? Kuinka paljon kunta tekee omana tuotantonaan esimerkiksi kaupunkisuunnittelua, siivousta, varhaiskasvatusta ja ruokapalveluja ja kuinka paljon se ulkoistaa palveluita ? Osataanko hankkia oikein ja kilpailuttaa hankinnat niin, että siitä hyötyy molemmat osapuolet? Millaista ja kenen tuottamaa on optimaalinen, laadukas ja samalla kustannustehokas, palvelu esimerkiksi varhaiskasvatuksessa?

Uusien kuntapäättäjien haasteena ovat siis osaamisen ja koulutuksen kysymykset, kilpailukyky, elinvoima ja työllisyys, kestävä kaupunkikehittäminen ja -rakentaminen, kaavoitus ja sujuvat hankinnat. Kattaus on varsin monipuolinen, eikä kaikkia sektoreita hallitse suvereenisti edes kokeneinkaan kettu. Tulevat päättäjät tarvitsevat päätöksenteon tueksi aktiivisia asukkaita, yrityksiä ja tutkimustietoa. Dialogilla ja vuorovaikutuksella on jatkossakin suuri merkitys onnistuneiden päätösten taustalla.

Kirjoittaja Heljä Misukka on koulutuspolitiikan ammattilainen, joka on tarkastellut sivistystoimen palvelujen järjestämistä kuntapäättäjänä Espoossa, valtiosihteerinä opetus- ja kulttuuriministeriössä, pitkäaikaisena Opetushallituksen johtokunnan jäsenenä, asiantuntijana eduskunnassa sekä molempien opetusalan työmarkkinaosapuolten palkollisena. Nykyään hän rakastaa koulutusta oman yrityksensä LovEdun kautta ja toimii sen ohessa vanhempana neuvonantajana Rud Pedersenillä.