Energiakriisin kynnyksellä vähemmän on enemmän

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti energian huoltovarmuuden päivässä yhdeksi politiikan polttavimmista kysymyksistä. Sota vauhdittaa Venäjän fossiilisesta energiasta riippuvaisen Euroopan vihreää siirtymää, mutta saantivarmuuden takaamiseksi edessä on silti vaikeita valintoja, jotka eivät kaikki mene yksi yhteen päästövähennystavoitteiden kanssa. Samalla paine myös henkilökohtaisiin energiansäästötalkoisiin kasvaa.

Venäläisestä energiasta irtaantuminen on ollut EU:n strategisena tavoitteena jo vuosia, mutta nyt asian kiireellisyys korostuu entisestään – EU:n energiatuonnin arvosta 60 % tulee Venäjältä, pääosin öljynä ja maakaasuna. Suomessa vastaava luku on 50 %. Monet asiantuntijat ja poliitikot painottavat, että jos sodasta voidaan ylipäätänsä löytää mitään positiivisia seurauksia, on se tässä tapauksessa vihreä siirtymä, joka nopeutuu väistämättä EU:n tavoitellessa energian omavaraisuuden vahvistamista pitkällä tähtäimellä.

Lyhyellä tähtäimellä Suomen on kuitenkin tehtävä nopeita, myös osin epämiellyttäviäkin kompromisseja energian saannin varmistamiseksi. Kun vielä muutama kuukausi sitten esimerkiksi turvetuotantoa ajettiin aktiivisesti alas, on nyt turvekoneita alettu kaivamaan varastoista esiin. On esiintynyt jopa pohdintaa siitä, pitäisikö turve määritellä uusiutuvaksi energiamuodoksi.

Energian saantivarmuuden heikentyminen tuntuu jokaisen kuluttajankin lompakossa, kun sähkön ja polttoaineiden hinnat ovat pompanneet kattoon. Korkeista hinnoista kärsii tietysti myös enemmän tai vähemmän jokainen teollisuudenala rajusti nousseiden sähkö-, lämpö- ja logistiikkakustannusten myötä.

Energiapolitiikka on kolmen tekijän summa

Energiapolitiikkaa on perinteisesti tarkasteltu kolmion kautta, jonka yhdessä kulmassa on hinta, toisessa ilmastonmuutos ja muut ympäristökysymykset ja kolmannessa saantivarmuus. Jokainen kulma on oleellisen tärkeä päätöksenteossa, mutta niiden painoarvo on vaihdellut. Esimerkiksi vuosina 2016–2021 energiapolitiikkaa on tehty pitkälti ilmastonmuutoksen ehdoilla, kuten pitääkin. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, ja energian hinta ja saannin varmuus ovat nousseet ykköskysymyksiksi.

Monet asiantuntijatkaan eivät näe ristiriitaa vihreän siirtymän ja saantivarmuuden lisäämisen välillä – lisäämällä esimerkiksi tuulivoiman ja ydinenergian osuutta energian kokonaiskulutuksestamme, voimme nopeuttaa irtaantumista sekä sähkön tuonnista että fossiilisesta energiasta – tässä tapauksessa venäläisestä öljystä ja maakaasusta. Esimerkiksi käyttöönottovaiheessa oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimala tulee lisäämään merkittävästi ydinenergian tuotantoa Suomessa, mikä puolestaan vähentää olennaisesti sähkön tuonnin tarvetta Venäjältä.

Lyhyellä tähtäimellä Suomella on kuitenkin edessä haasteita esimerkiksi puun saatavuudessa, joka on myös energiapoliittisesti haastava kysymys. Puupolttoaineiden eli biomassan osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2020 28 %, eli lähes kolmasosa kaikesta kuluttamastamme energiasta. Biomassan kysyntä oli jo ennen sotaa jyrkässä nousussa, ja nyt paine kotimaan hakkuiden lisäämiselle kasvaa entisestään, kun Venäjä keskeytti täysin puutuotteiden viennin ”Venäjälle epäystävällisiin maihin”, mukaan lukien Suomeen. Vuonna 2020 Suomeen tuotiin puuta 12,5 miljoonaa kuutiota, ja tästä 76 prosenttia tuli Venäjältä.

EU:n metsiä koskeva linja on kuitenkin päinvastainen – hiilinielujen varmistamiseksi hakkuita pitäisi ennemminkin vähentää kuin lisätä. Tästä pääsemmekin keskeiseen dilemmaan, mikä energiapoliittiseen kolmioon tältä osin liittyy – miten voimme samanaikaisesti varmistaa puun saannin sitä tarvitsevalle teollisuudelle ja lisätä metsien hiilinieluja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi? Näitä kysymyksiä poliitikot miettivät nyt kuumeisesti.

Energiatehokkuus kunniaan

Vaikka energiahaasteet vaativat poliittisia päätöksiä, myös kansalaisten ja yritysten energiatehokkuusratkaisuilla on suuri merkitys. Sisälämpötilan laskeminen parilla asteella, valojen ja sähkölaitteiden turhan käytön välttäminen, julkisten liikennevälineiden hyödyntäminen sekä pyörällä ja jalan liikkuminen ovat ikivanhoja kikkoja, mutta yhä tänä päivänä relevantteja toimenpiteitä oman energiankulutuksen hillitsemiseksi.

Loppujen lopuksi energian korkea hinta on jo itsessään kannustin järkevämpään energiankulutukseen. Tilanne herättää myös varsin oleellisia kysymyksiä siitä, onko fossiilisen energian ja yksityisautoilun korkea hinta jopa täysin perusteltua? Eikö hintakehityksen tulisi seuratakin vihreää siirtymää vauhdittavaa trendiä?

On tietenkin ymmärrettävää, että energian hinta vaikuttaa niin merkittävästi sekä kansalaisiin että koko elinkeinoelämään, että hintojen nousun hillitsemiseksi on pakko tehdä lyhyen aikavälin ratkaisuja ja kompromisseja. Esimerkiksi turpeen väliaikainen hyödyntäminen on tässä tilanteessa ainakin Huoltovarmuuskeskuksen mukaan perusteltua. Ilmastotavoitteisiin pääsemisen näkökulmasta päästövähennystavoitteista joustamisen tulee olla väliaikaista. Esimerkiksi Aalto-yliopiston tutkijoiden tekemän riskianalyysin mukaan investointien on yhä kohdistuttava hiilineutraaleihin ratkaisuihin, eikä esimerkiksi vaihtoehtoisten fossiilisten polttoaineiden tuontiratkaisuihin.

Vihreä siirtymä on väistämätöntä, sodasta riippumatta. Kyvystä toimeenpanna tarvittavia muutoksia riippuu, kuinka kivuliasta se lopulta on, niin yksityiselle kuluttajalle kuin elinkeinoelämällekin.

Blogin ovat kirjoittaneet yhteistyössä Sofia Leinonen ja Jouni Punnonen.

Sofia Leinonen on King Streetin juniorikonsultti, joka mielenkiinto ja osaaminen painottuvat vastuullisuus- ja energiakysymyksiin. Hän viimeistelee politiikan ja viestinnän maisterintutkintoaan Helsingin yliopistosta.

Jouni Punnonen on Rud Pedersenin seniorikonsultti, joka on erikoistunut energiaan, ilmastonmuutokseen sekä teollisuuden ympäristökysymyksiin työskenneltyään pitkään yritysten ja edunvalvontaorganisaatioiden parissa.

Lähteitä lisätietoja kaipaaville:

https://ec.europa.eu/energy/sites/default/files/state_of_the_energy_union_report_2021.pdf

https://projects.luke.fi/bsrforest/uutiset/puun-tuonti-venajalta-suomeen-2020/

https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/a/turvepaatoksissa-syyta-huomioida-huoltovarmuus

https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2022-03/Riskianalyysi-%20Varautuminen%20energiakriisiin%20Suomessa%20Aalto-yliopiston%20tutkijoiden%20raportti.pdf